Nämä ongelmat ovat kosmeettisia eli näillä ei ole minkäänlaista vaikutusta gerbiilin terveyteen, elinikään tai luonteeseen. Edellä mainitut asiat ovat tärkeimmät asiat, joihin tulee kiinnittää huomiota kasvatustyössä. Kuitenkin suurin osa gerbiileistä menee pienten lasten lemmiksi, joten luonteen tulisi olla hyvä. Myös jalostuksessa käytettävien gerbiilien luonteeseen tulee kiinnittää huomiota esim. kun yhdistetään uros ja naaras yhteen, niin ihanteellisinta olisi että näitä ei tarvitsisi totuttaa yhteen. Toinen esimerkki, että vanhempi uros hyväksyisi luovutusikäisen urospoikasen ilman totutuksia. Aina se ei toki mene näin, mutta luonne tulee huomioida yhdistelmiä suunnitellessaan.
Meidänkin kasvatus on nyt lähtenyt eri tavalla käyntiin uudelleen, kuin aikaisemmin. Edellisellä kerralla meillä oli hyvän kokoisia ja värisiä uroksia. Nyt on toisin päin, naaraat ovat omaan makuun hyvän kokoisia, tosin värissä on sanomista. Nykyisin lemmikkigerbiili yhdistelmissä näin mututuntumalla kiinnitetään huomiota juuri lemmikkiominaisuuksiin, joka on hyvä asia! Mutta värigenetiikka jää toiselle sijalle ja sen vuoksi markkinoilta todennäköisemmin löytyy vaikka minkä värisiä gerbiilejä, joiden taustoilla voi olla ihan mitä geenejä vaan. Tämäkään välttämättä ei joidenkin värien kasvattamisen kannalta ole huono juttu, mutta voi huonontaa muiden värien tasoa merkittävästi. Etenkin jos ajatellaan että eläinkaupoista löytyi helposti agoutia 10 vuotta sitten. Nykyisin on aika hyvin jos satut löytämään agoutin.
Mitä pitäisi tehdä nykytilanteessa, jotta tietyt värit elpyisivät ja markkinoille tulisi jälleen hyvän tasoisia ja värisiä gerbiilejä? Tähänkin on varmasti monella oma kanta, mitä tulisi tehdä ja ihan varmasti myös eriäviä mielipiteitä. Ihan ensimmäisenä itse suosittelisimme uusia harrastajia käymään näyttelyissä (vielä kun niitä on), jolloin voi sitä omaa ns. gerbiilisilmää kehittää. Toinen mitä itse tekisimme: valitse oma väri, minkä kanssa haluat tehdä kasvatustyötä. Jalostuseläimiä valitessasi ensimmäiseksi ei kannata kiinnittää huomiota pelkkään väriin, vaan katsoa että eläin on sopivan kokoinen ja tyyppinen jalostukseen, sekä tärkeinpänä luonne ja terveys. Värin jalostusta voi tehdä myöhemmin, mutta jos hyvän värisiä eläimiä löytyy jo heti, niin niitä kannattaa haalia omaan kasvatukseen. Myös värin apuvärejä kannattaa hankkia, jotka soveltuvat koko värin kasvatukseen.
Itse emme ole koskaan kasvattaneet tyylillä vain muotovalio x muotovalio, vaan kasvatukseemme käytettyihin eläimissä on ollut niitä ihan perus gerbiilejä, joiden pohjalta olemme lähteneet ensin kasvattamaan sitä kokoa ja myöhemmin enemmän katsoneet väriä mitä kannattaa yhdistää. Useimmiten niistä keskiverto gerbiileistä tulee itseään parempia mitä vanhemmat ovat. Myös geenipohjan laajuuteen kannattaa kiinnittää huomiota, eli löytyy samoja gerbiilejä useamman gerbiilin takaa mutta koko ajan etsimme uutta verta muualta. Pieni sukusiitos aste on ok, mutta mitä lähemmäksi suvut tulevat sen nopeammin ongelmat gerbiilien terveydessä näkyvät. Sen vuoksi kasvatuksemme on aina ollut mittakaavaltaan isompi, mitä moni pienesti kasvattava henkilön gerbiilimäärät ovat, Myös ruokinnalla on suuri merkitys gerbiilien terveydessä, joten kannattaa välttää väriaineellisia ja sokeripitoisia ruokia.
