Gerbiilikasvatuksemme on ollut tauolla vuoden 2012 lopusta lähtien. Eläinmäärä väheni hiljalleen. Gerbiilejä on ollut tässä taloudessa vuodesta 2004 lähtien, gerbiilitöntä aikaa tällä ajajaksolla ei ole kuin 4kk, vasta kun viimeiset gerbiilit muuttivat pois huomasimme miten tyhjää on olla ilman gerbiilejä. Koska niitä on ollut niin kausan ja jotenkin jyrsijänä gerbiilit sopivat meille hyvin.
Miksi gerbiiliharrastukseen into lopulta hiipui? Kuten moni on huomannut, hrrastus kuin harrastus niin näkökantoja, toimintatapoja riittää yhtä paljon, kun on tekijöitäkin. Mutta juuri tuohon aikaan kun gerbiilikasvatuksemme hiipui kasvatuksellisesti, sekä ylipäätään harrastuksena suurimpana syynä oli yhdistystoiminnan riitaisuus tuona aikana. Sekä näyttelyitä yksinkertaisesti ei ollut, suomeksi ilmaistuna tuomari pula. Moni näyttely peruuntui juuri tämän vuoksi. Miksi kasvattaa gerbiilejä, jos niitä ei saa esille?
Hiljaiselon aikana kokeilimme muita harrastuksia, sekä toisaalta oli hyvä että eläinmäärä pysyi pienenä. Taloyhtiössämme tänä aikana on ollut useita mittavia remontteja, joten gerbolamme sijoittelu evakkoon olisi ollut suuri haaste. Tänä aikana olemme saaneet lisää perpektiiviä eläinharrastukseen. Koirapuolta tuli kokeiltua, sekä yhden pentueen verran kasvattamista. Koirien kasvatus jäi kyllä siihen yhteen pentueeseen. Toimimme aika aktiivisina mm. näyttelykouluttajina paikallisessa kennelkerhossa. Järjestimme muutamia koirien mätsäreitä ja joita tulemme jatkossakin pitämään.
Hevosharrastukseen tuli sotkeuduttua kymmenen vuoden tauon jälkeen, myös Sini jolla ei ole hevostaustaa innostui raviharrastuksesta. 2013 ostimme ensimmäisen hevosen. Seuraavana vuonna puolikkaan ja nyt meillä on 3 vuotias lämminverinen ravihevostamma leasing-sopimuksella. Tämän jälkimmäisen kanssa yritämme vielä päästä radalle. Kahden ensimmäisen kanssa raviurheilu jäi haaveiluasteelle.
Gerbiiliharrastus heräsi hiljalleen eloon. Kesäkuussa 2015 hankimme kasvatuseläimiä, sekä myös saimme yhden kasvatin takaisin. Myös kasvattiemme jälkeläisiä on muutamia löytynyt. Mutta! Täytyy ihmetellä mihin tämä harrastus on mennyt. Kasvatuseläinten löytäminen on haasteellista, käytännössä niitä ei ole. Värit ovat menneet haasteelliseksi tunnistaa. Myös gerbiilien myynti tavat on jollain tavalla muuttuneet? Jännällä tavalla?! Mikä eniten ihmetyttää on tässä lajissa asenteet. Kun ilmoitimme comebackeistä, sitä ihmeteltiin olemmeko ajatelleet asiaa vielä uudelleen? Tuskin olemme ensimmäinen gerbola, joka on kasvatuksensa lopettanut? Myynnyt kaiken pois ja tehnyt myöhemmin paluun? Onko se joltain pois? Itse näemme asian niin, että etenkin uusia gerbiilikasvattajia tarvitaan. Uutta puhtia harrastusrintamalle. Elämmekö gerbiililamaa? Se on ainakin havaittavissa gerbiili markkinoilla, ei kauheasti gerbiilejä ole myynnissä. Myynnissä olevien eläinten taso on surkeaa.
Erityisesti olemme kiinnittäneet huomiota aloittaviin kasvattajiin. Kasvatuksemme aikana olemme aina myyneet eläimiä aloitteville kasvattajille. Nyt kun olemme etsineet kasvattiemme jälkeläisiä, tai jälkeläisten jälkeläisiä. Niin mihin ne on hävinneet? Yhteydenottoja ei ole tullut mistään suunnasta, ovatko aikaansaannoksemme hävinneet lopullisesti? Onneksi on vielä olemassa kasvattajia, jotka auttavat toisiaan.
Luovuimme kasvattajanimestä, sekä jäsennyydestä Suomen Gerbiiliyhdistykseen. Mutta nyt olemme liittymässä uudelleen ja aiomme anoa nimeä takaisin.
